Vihaan siis rakastamista. Karua sinänsä, eihän elämää ole ilman rakkautta, ja rakkaus on vain elämää varten. Siinäpä se. Niin turhauttavaa istua, olettaa rakastavansa ihmistä, jolle ei ole puhunut miltei kahdeksaan vuoteen!!! SÄÄLITTÄVÄÄ!!! Voiko joku pistää paremmaksi?!

Joo-o kaikki alkoi taas kavereiden kanssa vietetystä baari illasta, voin puolustautua sillä, että kolme drinkkiä kuudessa tunnissa ei takaa aistiharhoja, mielenvikaisuutta, tiedostamattomuutta taikka harkintakyvyttömyyttä, joten ajatukseni perustuu siis miltei selvinpäin tehtyihin visuaalisiin havaintoihin, sillä eihän baarissa kuule mitään, kun istua pöjöttää kajarin alla, joka kirkuu korvaan Britneyn Gimme more, gimme - gimme more... Totisesti, olisin halunnut huutaa samaa lausetta, kun jälleen kerran kohtasin sen erään, joka viimeisen kolmentoista vuoden aikana on vienyt jalat altani ainakin kahdeksan kertaa täysin platonisin, yksipuolisin seurauksin. SÄÄLITTÄVÄMPÄÄ!!!!!

Mikäpäs siinä... Istun nyt kyseisestä herrasta ainakin 100 kilometrin päässä, aivan kirjaimellisesti, sillä opiskelupaikkakunta kutsui jälleen maanantaina. Suoraan sanottuna, ei oikein jaksa sosiaalipolittiikan kirjatentti paljon kiinnostaa, kun tämä herra "aina jalat alta, suuret unelmat, vaalean punaiset pilvilinnat ja ties mitä" pyyhälsi maailmaani kuin tuosta noin vaan. Tietäneekö itsekkään, mitä saa aikaan tyttöparassa, eli minussa, pelkällä näyttäytymisellään?!

Muutamia katseita illan aikana vaihdettiin... niin kuin aina kohdatessamme... joten mitä ihmeellistä tässä nyt olisi?! Muuta kuin se, että olin tällä kertaa itsevarmempi, kohtuullisen näköinen (kiitos sisareni hiusten laittotaitojen <3) ja varsin tietoinen siitä, mitä seuraavana aamuna tulisin ajattelemaan. Tällä kertaa se eräs toinen, joka on piinannut minua unissani liki puoli vuotta, ei ole hiipinyt uniini saati ajatuksiini, ennen kuin nyt, kun huomasin ajatuksen hänestä kaikonneen.

Innolla ja vähemmän innolla jään odottamaan kesää, jolloin minulla on  kohtuulliset mahdollisuudet törmätä häneen useammin... onko siis tulossa unelmien kesä, vai taas yksi unelmiin haaskattu sateinen ajanjakso. Muutos olisi paikallaan... haaveilu alkaa nimittäin maistua puulta ja vähän muultakin näin 20 suurenmoisen haaveilu vuoden jälkeen.

Terveisin: Angel in the wind