Koska sain itseni edellisen kirjoituksen perusteella vaikuttamaan miltei skitsofreenikolta, niin korjataampa asia nyt. En todellakaan tiedä mikä pääkopassani edellisen kirjoitustuokioni aikana jylläsi, mutta täytyy sanoa, että ei hyvältä vaikuta! Uskon kohtaloon, mutta uskon myös, että sattumalla on sija maailman tapahtumissa ja  myös yksittäisen ihmisen elämässä.

Nyt en keksi muuta sanottavaa, koska pääni kolisee tyhjyyttään. Ehkä siksi, että saavuin puoli tuntia sitten junalla kaupunkiin, jossa majailen ja sen jälkeen kävelin koululle sumun keskellä.