Olen jo pitkään luvannut sisarellenni, että kirjoitan hänestä jotain. Inspiraatio piti kuitenkin odotella milten kaksi kuukautta. En tiedä johtuiko kirjoittamisen vaikeus siitä, että kyseessä on todella monitahoinen persoona ja omallatavallaan varsin rasittava tapaus. Olemme monesti ystävättäreni kanssa vertailleet pikkusisariamme ja todenneet, että ei heidän ajatusmaailmaansa voi ymmärtää, vaikka pääsisi kaikuluotaamaan heidän pääkoppansa sisällön.

Olen siis noin vuoden ja kahdeksan kuukautta sisartani vanhempi. Ikäeroa on siis sopivasti, jotta pystyisimme ymmärtämään toisiamme ja toistemme tunnetiloja näin nuorina aikuisina. Jostain syystä ajatuksemme kuitenkin kohtaavat harvoin ja monesti keskustelumme muuttuu kinasteluksi ja kivastelusta tappeluksi alta aikayksikön. Olemme vuosien varrella kinastelleet siitä pitäisikö paahtoleipä syödä pitkän vai lyhyen sivun mukaisesti, laulun sanoista (jotka hän mielestään muistaa ulkoa täydellisesti), TV - ohjelmista, ihastumisista, toistemme tekemisistä, kadun ylittämisestä, viime aikoina autolla ajamisesta a tulevaisuudessa ties mistä!

Olemme molemmat todella tietoisia omista mielipiteistämme ja siksi kitkaa välillemme kaiketi syntyykin. Itse olen käyttänyt hyväkseni isosiskon roolia päätösen teossa, kunnes sisareni keksi "pikkusiskon oikeuden". Hän saattoi potkia, hakata, kiljua ja huutaa tällä pikkusiskon oikeudella, johon minulla ei ollut mitään sanomista. Muutama vuosi meni valtataistelun merkeissä, kunnes minä sain ajokorttini. Yllättäen minulla oli kädessäni sellaisen vallan avaimet, että olin itsekkin hieman hämilläni.

Todellisuudessa vallan avaimet olivat kokoajan kyllä isän käsissä, sillä hänhän se päätti kuka perheemme autolla milloinkin ajeli. Kaikki muuttui tässäkin tapauksessa muutaman päivän kuluttua, kun hän huomasi, että olin  aluksi aika epävarma kuski. Hän lateli neuvoja, vaikkei olllut kytkintä, saati sitten jarrupolinta nähnytkään. Voitte uskoa, että kävi hermonpäälle ja verenpaine meinasi räjäyttää päänupin paikka paikoin, kun joku, joka ei koskaan ollut ajanut tiesi paremmin mihin suuntaan sitä rattia käännetään. 

Sisartani voisi verrata Pikku Myyhyn, Kiroilevaan siiliin ja Tohtori Sykerön Nirppu-hiireen. Kaikki kyseiset hahmot vaikuttavat päällisinpuolin hyvin itsevarmoilta, tietoisilta omasta paikastaan yhteiskunnassa, jääräpäisiltä, ärsyttäviltä ja hermoja raastavilta. Todellisuudessa jokainen noista hahmoista on hellyyttävä, rakastettava ja kertakaikkisen hauskaa seuraa. Kyseessä on siis varsin ristiriitaisia tunteita herättävä tyyppi, jota ilman maailma olisi paljon synkempi paikka, vaikka välillä tuntuu, että tyyppi on keränny sellaisen risukasan päänsä päälle, ettei siitä paista läpi liekinheitinkään!

Parasta sisaressani tällä hetkellä on se ettemme asu saman katon alla. Hän siis edelleen asuu vanhempieni luona ja minä omillani. On ihanaa, kun hän tulee käymään, mutta sunnuntai-iltapäivisin ennen kuin hän hyppää junaan alamme molemmat olla kärttyisiä, riidan haluisia ja valmiina tumppamaan toisen suohon! Luulen kuitenkin, että olemme molemmat liian "kovia" näyttääksemme todelliset tunteemme ja tappelemme sen sijaan, että toteaisimme miten hirveältä tuntuu, kun toinen joutuu lähtemään.

Tämän kirjoituksen perusteella saattaa vaikuttaa, että emme tule toimeen ollenkaan, mutta on meillä hetkemme. Parasta on se, kun syömme välipalaa yhdessä ja luemme vanhoja Aku Ankka - lehtiä. Suurin ero välillämme on se, että jos minun pitäis sisustaa huone sinne tulisi paljon tyynyjä, mukavat upottavat huonekalut, läpikuultavat verhot ja paljon erilaisia koriste-esineitä. Jos sisareni sisustaisi huoneen sinne epäilemättä tulisi maastokuvioillisia kankaita, pääkallo - verhot ja suoralinjaisia huonekaluja. Isäni sanoja lainaten, olemme sisareni kanssa kuin yö ja päivä ja minä olen se päivä!

Minun täytynee mennä tämän kirjoituksen jälkeen haarniska päällä kotiin, sillä voi olla, että siellä odottaa yksi todella kettuuntunut persoona maailman suurimman kaulimen kanssa. Ehkä takaan turvallisuuteni uhkailemalla, etten annakkaan hänelle hommaamani joululahjaa hänelle. Sisarussuhteemme perustuu siis lyhyesti sanottuna kiristykseen, uhkailuun ja lahjontaan. Ystävyytemme taas perustuu tietoon siitä, että kaikki säilyy ennallaan, vaikka mitä taphtuisi.

Rakkaudella: SIS