Ensimmäisen kirjoituksen aiheena olen minä, tietysti, sekä minulle läheiset ja rakkaat ihmiset. Otsikkokin varmasti valkenee jokaiselle lukijalle jossain vaiheessa. Vähän jännitystä heti aluksi, sillä haluan vangita kaikki kaksi lukijaa heti yksinkertaisen elämäni vangeiksi.

 

Ensin kaikkien tulisi ehkä tietää, että olen muutama kuukausi sitten muuttanut uuteen kaupunkiin ja aloittanut opiskeluni ammattikorkeakoullussa. Millä alalla, se selviää varmasti myöhemmin. Kaikki mitä blogissani enkeli tulee koskettamaan saattaa siis vaikuttaa, siltä kuin katsoisin maailmaa vastasyntyneen silmin, mikä ei välttämättä ole ollenkaan huonoasia.

 

Keskeisesti elämääni liittyy tällä hetkellä Nti Omenapuun alta. Ne, jotka hänet pystyvät tunnistamaan osaavat varmasti suunnistaa hänen bloginsa pariin :) Itse olen ainakin aivan koukussa hänen kirjoituksiinsa. Voin paljastaa sen verran, että Nti omenapuun alta kuljeskelee puutarhassani keltaisen sateenvarjon alla.

 

Toinen seikka, joka liittyy elämääni on se valtava huvimaja, jonne pyöreillä kivillä reunustettu hiekkatie johtaa miltei jokaisena arkipäivänä. Jos opettajani tietäisivät, että kutsun koulua huvimajaksi elämäni puutarhassa - vaikuttaisikohan se myönteisesti arvosanoihini? En taida kuitenkaan mennä mainostamaan, sillä voi olla, että löytäisin itseni hyvin äkkiä psykologin vastaanotolta keskustelemasta aiheesta: "Sinun ikäluokallesi sopivaa on pitää bilettämisestä, EI koulun käynnistä!"

 

Yksi elämän puutarhani kauneimmista kukkasista on epäilemättä Paulo Coelhon kirjat. Jos joku on jossain elämänsä merkityksellisessä vaiheessa lukenut Coelhon teoksen Alkemisti, tietää, ettei tätä kirjailijaa pääse sen jälkeen pakoon minkään vuoren tai sateenvarjon alle. Hän pitää ihmisen otteessaan viimeiseen asti. Aina Coelho - riippuuvuus ei ole aktiivisena, vaan se uinuu hiljaa ihmisen alitajunnassa, kunnes jokin ennalta-arvaamaton ärsyke herättää pedon ja jokin Coelhon teoksistaan on pakko ottaa käteen. Sekään ei onnistu, että heittäisi lukemisen hetkeksi ja antaisi kirjan "levätä" ypöydällä muutaman päivän, vaan kirja on ahmittava kerralla, muuten se ei jätä rauhaan!

 

En voi myöskään jättää pois elämäni puutarhassa kauniisti liplattelevaa suihkulähdettä, joka valitettavasti tällä hetkellä viihtyy vieraassa valtakunnassa, mutta tulee kyllä takaisin heti, kun lumi ikkunalaudaltani ensi keveenä alkaa sulaa ja vesi on taas vapaa virtaamaan. Nti omena puun alta käy myös usein leikkimässä suihkulähteen luona. Kyllä, suihkulähde on yksi monista elämääni ihastuttavista ilmiöisä puutarhassani, hän on henkilö, joka onnistuu valaisemaan pimeimmänkin huoneen.

 

Puutarhassani sijaitsee myös kivinen linna, jota ympäröi vallihauta, jossa krokotiilien sijaan kelluu lumpeita ja keltaisia kumiankkoja. Se on turvasatama, jonne voi aina palata, olivat asiat miten huonosti tai hyvin tahansa. Itse majailen lehtimajassani, joka sijaitsee tutkimattoman satumetsän laidalla. Se on kotini ja paikka, missä tunnen kaikkien puutarhani kukkien tuoksun ja kuulen kaikkien lintujen laulavan. Luulenpa, että satumetsäkin raottaa oksistojaan ajan kuluessa ja elämänpolkuni alkaa muodostua metsään oksistojen lomaan ja pienten lampien rannoille.

 

Itse olen Puutarhani prinsessa. Ensin olin tähkäpää tornissaan, odottamassa prinssiään, mutta sain lopulta itse kiivetä alas omaa lettiäni pitkin. Sitten olin hetken aikaa prinsessa ja herne, kun uni oudossa paikassa ei meinannut maistua ja nyt olen prinsessa elämänsä puutarhassa, joka kirjoittaa ihan omaa tarinaansa tässä blogissa. Romanttista, eikös?